search instagram arrow-down

Aihealueet

About me

Kirjoittaja on 22-vuotias Tampereella asusteleva, ravintola-alalla työskentelevä ajattelija, yhteiskunnallinen visionääri ja mies, joka päätti hypätä tuntemattomaan!

Blogissa on aiemmin käsitelty elämääni ja maailmaa yleisesti, mutta nyt pääasiassa matkaani ympäri Suomen nomadina.

Seuraa Twitterissä!

Luottaako nuori kouluunsa?

Vuosi sitten, aloitin elämässäni uuden vaiheen. Aloitin siviilipalvelukseni Lapinjärven sivarikeskusen kylmässä huoneessa, tuijottaen yläpunkan pohjaa omassa pedissäni, tietäen että tulevaisuuteni tulee tuomaan minulle suuria asioita. En tiennyt mitä, mutta halusin antaa elämälle mahdollisuuden tuoda sitä, mikä minulle parhaiten sopii.

Päädyin työskentelemään ammatillisen koulutuksen parissa, ammattikouluun, josta olin paria vuotta aikaisemmin valmistunut itsekkin ravintola-alalle. Ensimmäinen puolikas palveluksestani meni tiiviisti oman alani opiskelijoiden kanssa, sain opettaa sitä mitä osasin. Sitä missä olin omasta mielestäni hyvä.

Tuon ensimmäisen kuuden kuukauden aikana tajusin kuitenkin, että se mitä opetin kyseisestä alasta, ei ollutkaan se minkä opiskelijat kokivat tärkeimmäksi. Huomasin asian, jonka itsekkin tunnistin omasta kouluajastani. Opiskelijat halusivat koulumaailmaan sisältä jonkun, johon voi luottaa, joka ei asetu opettajan rooliin vaan pyrkii johonkin ystävän ja opettajan välimaastoon. Monet kerrat keittiötuntien jälkeen istuin usean opiskelijan kanssa alas rauhassa, keskustelemaan muustakin kuin motivaation puutteesta opinnoissa, myöhästymisistä, rästitehtävistä tai poissaoloista. Toki näistäkin keskusteltiin, mutta kaikkien noiden takana, jokaisella näistä opiskelijoista oli paljon muitakin asioita, joita he eivät voineet puhua kenellekään muulle vaikka tarve olisi ollut.

Olin ensimmäisen puolikkaan aikana myös yhden päivän viikosta ammatilliseen koulutukseen valmentavalla VALMA-luokalla.

(Teille, jotka ette tiedä/joiden peruskoulusta valmistumassa olevat tai valmistuneet lapset eivät tiedä mitä haluaisivat opiskella, suosittelen tutustumaan VALMA-opetukseen, parhaimmin tämä menee etsimällä lähimmän ammatillista koulutusta järjestävän tahon, ja ottamalla suoraan yhteyttä valmentavan opetuksen parissa työskentelevään opettajaan. Mikään mitä kyseisestä vaihtoehdosta netissä kirjoitetaan, ei kerro koulutuksen hyödyllisyyden laajuudesta nuoren kaikkien elämän osa-alueiden osalta!)

Ennen VALMA:lla aloittamista, kohtasin paljon ennakkoluuloja tätä koulutusta kohtaan. Nuoret, jotka olivat kuunnelleet itseään ja lopettaneet väärän ammatin/lukiossa opiskelun, leimattiin automaattisesti, mutta jollakin tasolla salaisesti ja sanattomasti toivottomiksi tapauksiksi. Ikään kuin nämä nuoret, jotka elävät elämässään mahdollisesti suurinta muutosten aikaa, olisivat olleet yhteisön mielestä epäonnistujia, koska kuuntelivat itseään ja tekivät mitä kokivat oikeaksi.

Suutuin tästä oletuksesta erittäin paljon. Aluksi koska en voinut tuomita ketään ilman että tunnen heidät ja jälkikäteen koska koko tuo oletus osoittautui täysin vääräksi.

En ollut koskaan nähnyt sellaista yhteishenkeä ja halua oppia ja ymmärtää, kuin minkä näissä nuorissa näin. Saatoin tulla luokkaan keskelle naurua ja hauskanpitoa, keskustelua maailman ongelmista tai luokan keskinäisten riitojen selvittelyn sivistyneen keskustelun avulla. Nämä nuoret ymmärsivät täysin jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden ja mielipiteiden tärkeyden.

Tämä avoimuus ja rohkeus joka luokassa oli, kasvoi räjähdysmäisesti mitä lähemmäs kouluvuoden loppua mentiin.

Nämä nuoret olivat todellakin tietoisia omista mielenkiinnon kohteista, eivätkä pelänneet esitellä niitä tai toimia niiden mukaan, kunhan vain luottivat siihen että heitä ei tuomita.

Toisen puolikkaan aikana pääsin seuraamaan uuden VALMA-luokan starttia, olemaan läsnä heille ja ymmärtämään heitä. Toki koin luottamussuhteen rakentamisen itselleni vahvaksi taidoksi, ja ikäeroni näihin opiskelijoihin ei ollut suuri, joten koin luottamuksen rakentumisen helpoksi, mutta en koe että nämä asiat ovat ollenkaan välttämättömyys luottamuksen syntymisessä.

Syitä ja seurauksia voidaan pyöritellä loputtomiin, mutta uskon että opintonsa keskeyttävien opiskelijoiden määrä on suoraan suhteessa siihen luontaiseen epäluottamukseen omia ajatuksia ja tunteita kohtaan, jota nuorissa valitettavasti ruokitaan monen eri tahon toimesta.

Halusin nuorena, että minulla olisi ollut koulumaailmassa joku, joka ymmärtää miltä minusta tuntuu, haluaa olla siinä kun eniten sitä tarvitsin, eikä oleta minusta yhtään mitään. Ei hyvää eikä pahaa.

Tämä tarve elää jokaisessa nuoressa, sukupolvesta toiseen, ja pelkään että alati kiihtyvässä ja tulospohjaisessa maailmassa tämä tarve hukutetaan niiden vaatimusten alle, joita yhteiskunta/vanhemmat/opettajat sillä hetkellä eniten pyrkivät saamaan aikaan.

Olen tavannut mahtavia opettajia, joiden kanssa olen eri tasoilla ystävystynyt, ja näiden ihmisten avulla olen kasvanut opiskelun ohessa ihmisenä valtavasti. Haluankin kiittää teitä kaikkia jotka teette opiskelijoiden olosta mukavan ja luottamuksentäyteisen kouluaikana.

Mutta koska kaikki olemme ihmisiä, emmekä aina ole parhaassa mahdollisessa mielentilassa, pyydän, kaikki te koulutusalalla työskentelevät ihmiset, pysähtykää työpäivänne aikana, ja miettikää mitä voisitte tehdä jotta opiskelijoillanne olisi mahdollisimman mukavaa tulla kouluun, juuri teidän opetukseenne.

Jonni Haume

Advertisements
Leave a Reply
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: