search instagram arrow-down

Aihealueet

About me

Kirjoittaja on 22-vuotias Tampereella asusteleva, ravintola-alalla työskentelevä ajattelija, yhteiskunnallinen visionääri ja mies, joka päätti hypätä tuntemattomaan!

Blogissa on aiemmin käsitelty elämääni ja maailmaa yleisesti, mutta nyt pääasiassa matkaani ympäri Suomen nomadina.

Seuraa Twitterissä!

“We will arrive to Oslo in 10 minutes”

Trondheimissa päivän pyörittyäni päädyn reilun puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan Lundamoon, paikallisen hotellin vastaanottovirkailija oli sitä mieltä että kylä on paras paikka liftata Oslon suuntaan, koska valtatie menee aivan kaupungin läpi. Mukava porukka paikallisia nuoria miehiä maksaa tuon muutaman euron (30 kruunua) hintaisen bussilipun selvitettyni reissun tarkoituksen heille, huikeaa.

Saavun pysäkille Lundamon “keskustaan”, joka koostuu siis vanhainkodista, huoltoasemasta ja muutamista asumiskomplekseista. Kello on jo lähemmäs puolta yötä, ja päätän etsiä paikan teltalleni. Kauempana näen ison lumikasan, jonka taakse voisin piiloutua tiellä kulkevilta autoilta, ehkä tällä tavalla saisin nukkua muutamaa tuntia pidemmät yöunet.. Lähemmäs päästyäni huomaan kasan sijaitsevan ilmeisesti paloaseman vieressä, olettaen että “brannstasjon” sitä tarkoittaa. Noh, en välitä tästä, koska asema näyttää pimeältä ja tyhjältä, ja nukunkin erittäin hyvin yöni!

Herään aamulla kuudelta kaatosateen aiheuttamaan ääneen sen iskeytyessä telttani kattoa vasten. Onpa virkistävä ääni! Herään samantien, ja katsastan säätiedotuksen. Huikeaa, kahdeksalta sade loppuu ja aurinko alkaa paistaa! Hyvää aikaa ottaa aamu hitaasti, ennen lähtöä takaisin tienposkeen.

Nostan bussipysäkillä peukaloni, ja samantien, kolmas ohitseni menevä auto pysähtyy! Hyppään kyytiin, ja paahdamme valtatietä lähemmäs 120 kilometriä tunnissa samalla, kun kuski kertoo edellisiltana upottamastaan 1,5l vodkaa ja valittelee tämän päiväistä oloansa. Kuulemma syödä olisi pitänyt vielä enemmän, vaikka suomalaisen perjantai-iltaa juhlistamaan lähdössä olevan mielestä varmasti miehen selostama määrä olisi riittänyt helposti etkoilta jatkoille ja seuraavaan krapula-aamuunkin…kymmenelle hengelle. Tässä meillä suomalaisilla homma meneekin usein vituiksi, syökää ihmiset hyvin kun juotte.

Jään kyydistä isolla huoltoasemalla Størenissa, ja yritän saada kyytiä. Tätä ei kuitenkaan löydy. Seuraavaan 24h aikana.

Tuskaillessani yöaikaan huoltoasemalla hereillä pysymisen ja syömättömyyteni kanssa, päänsäryn ollessa sekä unen- että ruoanpuutteen takia lähes sietämätön, tulee huoltoaseman työntekijä huikkaamaan, että voin hänen vuoronsa aikana kyllä pistää sohvalle maate. Kiitän vuolaasti, ja seuraavan minuutin makaankin autuaasti nauttien silmien lepuuttamisesta, ilman minkäänlaista häiriötä asemalla soivasta norjalaisesta iskelmästä. Tämä keskeytyy nopeasti kun samainen työntekijä tulee tökkäämään minua, kehoittaen minua sittenkin nousemaan ylös. Täh? Seuraava lause selittää tokkuraiselle mielelleni paljon: “Nukuit jo kolme tuntia.”

Ei muuta kun takaisin tien poskeen. Eikä tärppää vieläkään. Käyn välissä vetämässä sikeitä vastapäisen kauppakeskuksen hiljaisimmassa nurkassa. Herään, ja huomaan jonkun tiputtaneen nukkuessani 20 kruunua piponi sisään. Noh, olkoon tämä onnenkolikkoni.

Loputtomalta tuntuneen peukalon ja kyltin heiluttelun jälkeen pääsen vihdoin jatkamaan matkaa. Neljä eri kyytiä seuraavan kahden päivän sisällä johdattavat minut viehättävään Lillehammer-nimiseen “suur”kaupunkiin. Oikeasti kaupungissahan ei ole kuin 28 000 asukasta, mutta kovasti silti kaikilta paikallisilta kuulin kyseistä ilmausta ahkerasti, kun kaupungista kyselin!

Etelä-Norjalle tutuksi tulleeseen tyyliin, kyytiä lähemmäs pääkaupunkiseutua ei löydy. Päädyn rautatieasemalle lämmittelemään, jossa tutustun paikalliseen nuoreen mieheen, jonka kanssa matkailu tuntuu olevan yhteinen mieliteko ja intohimo. Hän ilmoittaa ostavansa minulle lipun Osloon menevään aamujunaan, koska on itsekin ollut samassa tilanteessa reissuillaan ja muut reissaajat ovat häntä samalla tavalla auttaneet. Ihan mahtavaa!

Puolenyön aikaan vartija tulee sulkemaan asemaa, mutta antaakin minun yllätyksekseni jäädä sisälle odottamaan junaa! Vielä ennen lähtöään, opastaa hän kuinka pääsen pihalle aamuyöstä ja toivottaa hyvät yöt. Melkein heti murtosuojien laskeuduttua levitän matkapatjani ja suljen silmäni.

Junamatka sujuu torkkuen ja saavun puoli seitsemän aikaan usvaiseen, mutta jo täydessä tohinassa olevaan Oslon keskustaan. Laitan viestiä Couchsurfing-sivustolta löytyville, majoitusta tarjoaville ihmisille, ja nopeasti saankin yöpaikan järjestettyä iltaa varten.

Kierreltyäni päivän kaupungilla, pysähdyn lataamaan puhelintani ainoaan paikkaan keskustasta, jossa minun annetaan se tehdä maksamatta mitään: Subway-ravintolaan. Laitan netin päälle ja näytölle lävähtää viesti cs-hostiltani: “I’m sorry, but I have to cancel your stay, due to an unexpected emergency!”

Oh shit. Alkaa jo hämärtää ja yöpaikasta ei ole mitään tietoakaan enää. Alan kierrellä Oslon katuja ympäriinsä, kysellen apua vastaan tulevilta ihmisiltä. Kuin ihmeen kaupalla, saan raavittua kasaan sen verran kruunuja, että pääsen hostelliin pariksi yöksi, mikä pelastus!

Kävelen yötä myöten keskustan ulkopuolella sijaitsevaan majapaikkaan, kirjaudun sisälle ja lysähdän sänkyyn. Olen aivan poikki. Jatkuva eteenpäin pyrkiminen ja liikkuminen on vaatinut veronsa, ja otan ilomielin vastaan parin päivän hengähdystauon.

Aamu valkenee kirkkaana ja aurinkoisena, ulkona on 10(!!) astetta lämmintä, mutta päätän jäädä lepäämään. On aivan paska fiilis, Oslo ei ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin olisin toivonut. En selvästikään ole suurkaupunki-ihmisiä.

Tutustun yhteiskeittiössä Leviltä saatua pastapussia kokkaillessa turkkilaiseen reppureissajaan, jonka kuukauden kestänyt reissu huipentui tänne Osloon. Satumme asumaan samassa dormissa, ja juttuseura on enemmän kuin tervetullutta. Vaihdamme yhteystietomme ja hän kutsuu minut Turkkiin heti kun vain reissusuunnitelmani sinne asti kantaa.

Ja edeltävänä päivänä saadun yllätystiedon perusteella en voi kyllä enää sanoa, etteikö kyseinen matkan kohta voisi tulla nopeastikin.

Suunnitelmanani oli lähteä maanantaina Malmön kautta Kööpenhaminaan. Mutta onneksi suunnitelmat on tehty muutettaviksi, sillä jotain paljon jännittävämpää ilmaantui kuin salama kirkkaalta taivaalta! Muutama yö vielä Oslossa, ja ne menevät varmasti nopeasti!

Advertisements
Leave a Reply
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: