search instagram arrow-down

Tämä inkarnaationi

Jonni Haume on vuodesta 2019 eteenpäin nomadin elämää elänyt visionääri, joka venyttää totuttuja ajatuksen rajoja äärimmilleen – ja siitä vielä hieman yli.

Avoin kirje kaikille valonkantajille

Tällä hetkellä tuntuu että kaikki kertovat toisillensa mitä pitäisi tehdä, oli kyseessä sitten vallalla oleva kysymys siitä rokottautuako vaiko ei, tai kysymys siitä että pitäiskö tässä nyt lähteä passeja vastustamaan barrikadeille vai ei.

Oli asiassa kyse mistä tahansa, niin jos se esitetään muodossa “näin kuuluisi/pitäisi/tulisi/olisi hyvä tehdä”, on kommentti taattu kimpoamaan takaisin päin, herättämään “kuka sinä olet mulle kertomaan”-asennetta. Mutta kun me puhutaan kyseisellä tavalla, niin me monesti jätetään huomaamatta, että ilmaistaan tällä tavalla vain ja ainoastaan omaa näkemystämme asiasta (joojoo ja meidän kavereiden kans).

Oli itse millä puolella asioita tahansa, niin voiko kerta kaikkiaan olla, että juuri tämän takia niin moni on vieläkin ollut hiljaa asioista? Itse, ja moni muu kenen kanssa olen asiasta keskustellut, ainakin lukeutuvat tähän kategoriaan. Vaikka olis täysin selkeetä, että maailmassa tapahtuu ihmisten oikeuksia polkevia asioita, niin jos sä, lasket sitten itsesi “heränneisiin” tai “nukkuviin” maalitat toisia siitä että toinen ei sano mielipidettään sellaiseen asiaan mihin just sun mielestä pitäis sanoa, tai toimi jossakin asiassa jossa just sun mielestä kuuluisi toimia, niin miten kukaan (joka ei ole vielä välttämättä uskaltanut yleisen narratiivin painostuksen myötä tähän mennessäkään) voi kokea tällasessa ympäristössä turvalliseksi sanoa omaa mielipidettään asiasta? Saatika sitten tehdä oman mielipiteensä mukasia tekoja?

Paljon kuulutetaan sitä, että jokaisen tulis nyt seisoa omassa totuudessaan. Jos just ton kaverin totuus nyt on se, että se meditointi siellä omassa poterossa tai rokotteen ottaminen/ottamatta jättäminen on paras mitä se voi/haluaa tässä tilanteessa kollektiivillekin tehdä, niin kukaan meistä ei ole oikeutettu sanomaan että asia ei näin olisi. Sun versio ja näkemys henkisyydestä, totuudesta, oikeista teoista tai näkemyksistä, tai ihan mistä vaan, on just sitä, SUN, ei kenenkään muun. Ainakaan oletusarvollisesti. Ja sama pätee myös valtioon, arvon Arkadianmäki.

Ihan vaan omana näkemyksenä tähän käyttämääni esimerkkiin siitä, että meditaatio ei tällä hetkellä riittäis, niin suurin osa vähänkään henkisiin asioihin perehtyneistä uskoo ainakin jollain tasolla meidät yhdistävään kollektiiviseen energiakenttään. Kutsukaa sitä miksi haluatte, mutta pointti on se, että meditaatio vaikuttaa muiden vaikutustensa lisäksi juurikin tähän kenttään, vetämällä mahdollisesti hankalia ja matalia värähtelyitä kollektiiviselta tasolta yksilölliseen tarkastelupisteeseen alkemoitavaksi, ja kun meditaatiossa siihen kohdistetaan myötätuntoa tätä matalampaa värähtelyä kohtaan, näin nostaen sen perusvärähtelyä, ja meditaation jälkeen se päästetään irti ja takaisin sinne kollektiivikentän puolelle, niin kyllähän sillä on vaikutusta. Oli kyseessä sitten myötätuntoinen fyysinen teko tai myötätuntoinen henkinen teko, niin myötätuntoa yhtäkaikki, eikö?

Joten joka kerta kun me pohditaan että jonkun toisen teko ja tapa toimia ei ole tarpeeks, niin vois olla ehkä hyödyllistä katsoa sitä tästä näkökulmasta: Voiko olla että sä nyt vaan heijastat tässä tilanteessa omaa ahdistuksen ja riittämättömyyden tunnettas tän toisen ihmisen kautta? Että oikeesti se onkin sinä itse, josta pelkäät ettei tee tarpeeks/oikeella tavalla asioita rakkauden ja myötätunnon agendaa edistääkses?

Noh, tästä varmasti herää kysymyksiä, että mitä tässä sitten oikein kannattais tehdä?

Kysy tää kysymys itseltäs sellasessa tilassa jossa koet myötätuntoa jotain asiaa kohtaan tai ihan yleisesti. Tai rakkautta. Tai ihan mitä vaan tunnetta, joka ymmärtää ja hyväksyy kaikkien olevan erilaisia ja hyviä just sellasenaan. Siinä tilassa oon ainakin ite henkilökohtasesti saanut itseltäni kaikista parhaat toimintaohjeet.

Jos me asetetaan joku ihminen mielessämme sellasiin raameihin, että hän on paha, toimii väärin ja aiheuttaa toiminnallaan harmia, niin ne rajat pysyy sen jälkeen siinä, vaikka nää ihmiset pyrkis kuinka muuttamaan omaa ilmentymistään. Monesti se miten näet ja koet toisen ihmisen, perustuu juurikin sille omalle näkemykselle siitä, mikä just sun mielestä ois oikein, jolloin ainoa tapa tällä ihmisellä päästä pois sun mielessä olevasta asenteesta, on miellyttää sua, edustaa sun omaa näkemystä. Ja kukaan meistä ei voi tehdä niin loputtomasti, olla jotakin vaan koska joku muu haluaa meidän olevan sitä.

Monen valonkantajan näkökulmasta täähän on just se ongelma, joka tässä koko globaalissa tilanteessa on taustalla. Että meidän halutaan olevan/toimivan jotenkin, miten me ei haluta olla/toimia. Mitä luulette, ratkeaako tää tilanne sillä että me toimitaan tismalleen samalla tavalla, mutta vaan toiseen suuntaan?

Leave a Reply
Your email address will not be published. Required fields are marked *

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: